Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
WSOY 1989 – Sapo 324
By the pricking of my thumbs 1968
”Tommy ja Tuppence Beresford, aviopari joka on saavuttanut mainetta etevänä rikosten tutkijana, viettää rauhallista perhe-elämää. Juuri kun alkaa tuntua siltä, että pieni seikkailu olisi poikaa, niin eipä aikaakaan… Juttu alkaa vanhainkodissa kuolleen Ada-tädin jäämistöön kuuluvasta, sievää vaaleanpunaista taloa esittävästä taulusta. Sen talon Tuppence on joskus nähnyt, sen hän haluaa välttämättä nähdä uudelleen, samoin vanhan naisen, joka höpisi jotain hullua takasta ja kuolleesta lapsiparasta.
Molemmat löytyvät, rikolliset ja romanttiset salaisuudet paljastuvat. Tommy ja Tuppence huomaavat hämmästyksekseen päässeensä kokonaisen rikollisliigan jäljille. Todeksi osoittautuu myös Ada-tädin lipaston salalokerosta löytynyt viesti, että vanhainkodissa vaanii murhaaja.”
Varhaisemmat T & T – tarinat ovat hauskempia kuin tämä, jossa he ovat keski-ikäisiä. Lievää laahausta ja tarinan pitkitystä on havaittavissa. Odotin ilmeisesti kirjalta liikaa luettuani aiemmin ensiluokkaisen T & T tarinan "Salainen vastustaja." Lukuelämystä haittasi myös taannoin näkemäni kirjan pohjalta tehty TV-elokuva. Kirjan suomenkielinen nimi on kiehtova!
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 11/1975: "Agatha Christien tuotannossa ei enää paljon suomentamatonta ole, mutta Tommy ja Tuppence - sarjan alkuun päästiin meillä vasta viime vuonna romaanilla "Salainen vastustaja." Uutuudessa pari on vuosikymmeniä vanhempi, samoin kirjoittaja, mutta veto on entisellään: "Eipä aikaakaan" on hyvin rakennettu, viihdyttävä ja ympäristöjäkin huolellisesti kuvaileva kirja, josta ainakin minulle oli paljon iloa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti