48. Garve, Andrew: Leandan sankari

Andrew Garve
Leandan sankari 
WSOY 1960 - Sapo 48
A Hero For Leanda 1959

"Irlantilainen Mike Conway on entinen insinööri, joka on jättänyt työnsä ja ostanut purjeveneen. Hän on kuitenkin joutunut puille paljaille ja ajautunut afrikkalaiseen rannikkokaupunkiin, kun työtarjous tulee yllättäen vastaan. Conway ottaa vastaan purjehduspestin Intian valtameressä sijaitsevalle saarelle, jolta hänen täytyy vapauttaa Alexander Kastellan, englantilaisten vangitsema itsenäisyyspoliitikko.
Conwayn navigaatiokykyä testataan niin merellä kuin kovissa tilanteissa, kun Kastellan osoittautuu odotettua kovemmaksi tapaukseksi. Conway saa myös parikseen viehättävän nuoren Leandan..."

Mukava ja jännittävä tarina tavallisesta hepusta, joka keksii keinon jolla jymäyttää kelvotonta kansanjohtajaa. Mukana matkalla on myös Leanda, nuori nainen, jota Mike joutuu vasten tahtoaan myös narraamaan. Onneksi Leanda kuitenkin lopulta saa tietää totuuden ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1960: "Alkuosan kirjaa ihmettelin vilpittömästi sen saavuttamaa arvostelumenestystä, koska kaikki tuntui luistuvan melko tarkkaan ennen poljettuja seikkailuromaanin uria näppärästi ja tottuneesti, mutta tuskin hurraamaan houkutellen. Tällä kertaa kuitenkin lopussa kiitos seisoi, sillä tekijä rakensi teeman kerrassaan taitavasti kohti yllätystä, joka pohjustettiin tosin ennalta, mutta ei silti antautunut arvattavaksi. Hauska ja sympaattinen viihderomaani, jonka voi ottaa kirjastoon, mikäli laji ei ole kovin runsaasti edustettu aikaisemmin."

49. Allingham, Margery: Kuolema kulkee sumussa

Margery Allingham
Kuolema kulkee sumussa 
WSOY 1960 - Sapo 49
The Tiger In The Smoke 1952

Lontoossa eletään vielä sotien jälkeisissä tunnelmissa. Sodassa kuolleeksi julistetun hepun näköinen mies aiheuttaa levottomuutta tämän entisessä morsiamessa. Näköispainos murhataan, murhaajan hiiviskellessä Lontoon sakeassa ja nokisessa sumussa. Sotaveteraaneiksi naamioitunut konnalauma on saanut vihiä sodan aikaisesta aarteesta ja ’pomon’ ilmaantuessa maisemiin tapahtumat alkavat edetä. Morsiamen joukkoihin kuuluu nykyisen sulhasen lisäksi vanha, elämänviisautta kerännyt pappismies. Kirjan henkilöt ovat hyvin kuvattuja ja elävän oloisia. Loppunäytös esitetään Ranskan rannikolla. Mukava ja jännä kirja.
P.S. Nuoremmille lukijoille tiedoksi: aikoinaan Lontoossa oli ajoittain todella sakea savusumu (smog), jolloin näkyvyys kadulla oli vain muutama metri.

Teosarvio arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1960: "Suurrikollinen on sodan aikana löytämättä jääneen aarteen toivossa paennut vankilasta ja palannut entisen rikollisjoukkionsa luo. Viranomaiset ja "aarteesta" tietoiset yhteiskunnan rauhalliset jäsenet ovat joutuneet kuolemanuhkan eteen. Juoni mutkittelee monasti melko asiaan kuulumattomilta vaikuttavien sivuteemojen lomassa, ja rupattelu käy jopa hermoille. Ei kirjastoihin."

50. Christie, Agatha: Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä

Agatha Christie
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä
WSOY 1960 - Sapo 50
Three act tragedy 1935

”Sir Charles Cartwright, kuuluisa näyttelijä, on kutsunut paikkakunnan kirkkoherran vaimoineen huvilalleen tupaantuliaisiin. Kunnianarvoisa Stephen Babbington ei ole tottunut vahvoihin alkoholijuomiin ja hermostuksissaan hän kumoaa cocktailinsa yhdellä siemauksella, vain lievästi irvistäen. Tunnelma on kodikas, vieraiden vilkas puheensorina täyttää huoneen. Äkkiä herra Babbington tarttuu kouristuksenomaiseksi kurkkuunsa ja lyyhistyy tuoliinsa – kuolleena. Tästä draama vasta alkaa. Murhenäytelmän jokaiseen näytökseen kätkeytyy mystinen kuolema, ja Sir Charles innostuu näyttelemään myös suurta salapoliisia. Onneksi Hercule Poirot liikkuu kulissien takana ja kolmannen näytöksen lopussa hän on saanut työnsä valmiiksi. – Esirippu voidaan laskea.”

Muistakin Christien kirjoista tuttu sovinnainen herra Satterthwaite seuraa tapahtumia ja tekee omia havaintojaan. Tekemisen puutteesta kärsivä Poirot kuitenkin oivaltaa rikosten välillä olevan yhteyden ja nimeää myös murhaajan. Rikosten selvittelyn lisäksi kertomuksessa kuvaillaan erilaisia ihmistyyppejä. Agatha Christien kirjaksi tämä on keskinkertainen.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Kuuluisan näyttelijän illalliskutsuilla sattuu yllättävä kuolemantapaus, jota muutamat seurueen jäsenet melko löyhin perustein otaksuvat murhaksi, mutta saavat vettä myllyynsä, kun hiukan myöhemmin toinen kutsuihin osallistunut yhtä odottamatta kuolee samankaltaisissa olosuhteissa. Ja siitä lähteekin alati taitava Agatha Christie hämäämään lukijoitaan vuoroin osoittelemalla mahdollisia syyllisiä, vuoroin pesemällä heitä taas pulmustakin puhtaammiksi. Pohja-asetelma on mielestäni hieman keinotekoisen ja haetun tuntuinen, mutta itse rakentaminen on tottunutta ja nokkelaa. Ei tarpeen kirjastoissa, sillä laajasta suomennostuotannosta voi osoittaa tätä taitavampia."

51. Carr, John Dickson: Kuolema Pettureiden portilla

John Dickson Carr
Kuolema Pettureiden portilla 
WSOY 1960 - Sapo 51
The Mad Hatter mystery 1933

"Towerin linnan aavemaiset pyörötornit kohoavat Lontoon sumusta. Hassu hattukauppias kähveltää huomattavien kansalaisten päähineitä, ja useimmat arvelevat, että kysymyksessä on hävytön pila. Mutta kun Philip Driscollin ruumis löydetään, ei kukaan enää naura.
Driscollin ruumis makasi Towerissa Pettureiden portilla. Jousipyssyn nuoli oli tunkeutunut sydämen läpi, ruumiin päässä oli Sir Williamilta varastettu silinterihattu.
Pyylevä tohtori Fell on ruumiillisesti hiukan raskasliikkeinen, mutta älyllisesti sitäkin vikkelämpi ajaessaan takaa murhaajaa. Ennen kuin omalaatuinen rikossarja selviää, hän tutustuu ylitarkastaja Hadleyn kera mm. tuhansien puntien arvoisen käsikirjoituksen varkauteen, pieniin kipsikuviin ja kammottavan erikoiseen ääneen."

Tunnetuilta henkilöiltä pihistetään hattuja keskellä päivää Lontoossa. Tapahtumista kirjoittaa innokkaimmin Päivän Uutisten nuori Driscoll joka kuitenkin löydetään nuolen lävistämänä varastettu silinterihattu päässään Towerin linnan Petturien Portilta. Joukko heppuja tutkii tapausta Scotland Yardin ylitarkastaja Hadleyn johdolla. Juttuun näyttää liittyvän myös harvinaisen Edgar Allan Poen käsikirjoituksen varkaus. Tämä on jotenkin työläästi kerrottu tarina. Lukeminen ainakin oli työlästä. Kirjassa on runsaasti henkilöitä, runsaasti kuvauksia Towerin linnan torneista ja kujista mutta paljoakaan ei oikeastaan tapahdu. Murhaaja kyllä selviää, samoin Mad Hatterin henkilöllisyys, mutta lopuksi kaikki painetaan villaisella ja lakaistaan maton alle.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Carr on kirjoittanut parempaakin. Ainesta olisi ollut tässäkin: kunnianarvoisten henkilöiden hattuja varasteleva henkilö, jota ei pystytä paljastamaan. Juoni on kuitenkin saatu sekavaksi. Lontoolaiselle Towerin käytävät ja portaat ehkä ovat selvillä, suomalaiselle tuottaa vaikeuksia seurata henkilöitä siellä. Ei tarpeellinen kirjastoissa."

52. Christie, Agatha: Kissa kyyhkyslakassa

Agatha Christie
Kissa kyyhkyslakassa
WSOY 1960 - Sapo 52
Cat among the pidgeons 1959

”Jännitysnäytelmä Meadowbankin kunnianarvoisassa tyttökoulussa, arvoitusten ratkaisijana verraton Hercule Poirot. Korkeajännitys on taattu dekkarissa, jonka väkivaltaisten tapahtumien syyt juontavat kaukaa Keski-idästä, ja tarinassa on myös eksoottisen romantiikan tehoa.”

Mainio kertomus. Tässä kirjassa on paljon Agathalle tyypillistä eri ihmisluonteiden kuvausta. Agatha yrittää jälleen harhauttaa lukijaa, mutta se, joka tuntee hänen metkunsa, osaa kyllä odottaa yllättävää ratkaisua. Poirot astuu kuvaan vasta loppuvaiheessa ja hyvä niin.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 8/1960: "Englantilaisessa tyttökoulussa tapahtuu pienin väliajoin peräti neljä opettajattaren murhaa, ja jännitystekijöinä on lisäksi kätkettyjä jalokiviaarteita, itämaisia hallitsijoita sun muita. Aivan huonostihan Agatha Christie tuskin koskaan kirjoittaa, mutta tämä on jo rajalla. Suotta kirjastoissa."

53. Innes, Michael: Hyvästi iäks'

Michael Innes
Hyvästi iäks' 
WSOY 1960 - Sapo 53
The Long Farewell 1958

"Hyvästi Iäks' on sitaatti eräästä Shakespearen näytelmästä - ja henkilö, jonka kohtalona on kuolla jotta päästäisiin jutun alkuun - on Shakespearen tutkija, salaperäinen ja arvoituksellinen mies. Tapaus näyttää aluksi itsemurhalta, mutta epäilykset heräävät ja poliisi puuttuu asiaan itsensä Sir John Applebyn hahmossa. Appleby tutustuu työkenttäänsä kohtaamalla merkillisen kokoelman vainajan oppineita ystäviä ja omaisia. Sotkuisen vyyhdin jännittävä selvittely voi alkaa."

Yleensä kirjallisuusaiheiset kirjat ovat pitkäpiimäisiä. Tämä tekee kuitenkin poikkeuksen. Tarina kulkee mukavan notkeasti ja Innesin kirjoissa usein esiintynyt tarkastaja Appleby hoitaa tutkimukset nopeasti. Kuvioon liittyy kadonnut vanha käsikirjoitus ja kaksinnaiminen. Juttuun liittyvät henkilöt esitellään mielenkiintoisesti ja tuloksena on ihan lukukelpoinen poliisiromaani.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 2/1961: "Romaanin juoni kutoutuu Lewis Packfordin, etevän tiedemiehen ja Shakespearen tuntijan viimeisten vaiheitten ympärille. Tapahtumat on sijoitettu osittain Pohjois-Italiaan Garda-järven rannalle ja osittain Englantiin vanhaan herraskartanoon. Täällä tapahtuu yllättävä loppuratkaisu. Romaanin henkilöt on kuvattu persoonallisesti ja humoristisesti."

54. Chandler, Raymond: Vuosien varjo

Raymond Chandler
Vuosien varjo 
WSOY 1961 - Sapo 54
Playback 1958

"Tanssilattialla piehtaroi puolisen tusinaa paria hurjasti ja hillittömästi kuin nivelreumatismia poteva yövartija.” Kovaksi keitetyn dekkarin uranuurtaja Raymond Chandler kirjoitti vuosina 1939–1958 seitsemän rikosromaania, joiden keskushahmona oli hänen tunnettu yksityisetsivänsä Philip Marlowe. Pääteoksensa Pitkien jäähyväisten (1953) jälkeen hän piti viiden vuoden tauon ennen kuin julkaisi viimeiseksi jääneen dekkarinsa Vuosien varjo (1958, suomeksi 1961). Romaani on taattua, tiukkaa Chandleria. Siinä on jännitystä, yllättäviä käänteitä ja huoletonta huumoria kuten kaikissa dekkaristin legendaarisissa teoksissa. Mutta kirjassa on muutakin – tavanomaista kirkkaampaa kerrontaa, sillä menneiden alakuloisten vuosien varjo alkaa väistyä Philip Marlowen elämästä."

Marlowe saa tehtäväkseen seurata yhtä hempukkaa ja sitten poltetaan tupakkaa ja juodaan ja meuhkataan ja lyödään turpiin. Välillä kuherrellaan yhden sihteerin kanssa ja sitten taas seurataan hempukkaa. Voi voi.

Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1961: "Ylen rikas kaunotar on joutunut vaikeuksiin, sillä vapauduttuaan vastikään murhasyytteestä hän on uudelleen joutumassa saman syytteen kohteeksi. Yksityisetsivä Philip Marlowe on jälleen kertojana entisessä kovanaama-Robin Hoodin roolissaan, mutta tuntuu melkein siltä, että kertojan on ollut vaikea pitää ajatuksiaan koossa. Tämä Chandlerin viimeinen teos ei asetu entisten verroille, joten syytä sen kirjastoon hankkimiseen ei ole."