Rouva McGinty on kuollut
WSOY 1973 – Sapo 147
Mrs McGinty’s Dead 1951
“Jos ihminen ei ole tehnyt murhaa, häntä ei pidä hirttää – olipa hän sitten miten vastenmielinen tahansa, omituisen kaheli heppu kuten rouva McGintyn vuokralainen. Poliisitarkastaja Spence on vakuuttunut James Bentleyn syyttömyydestä vaikka virkansa puolesta keräsikin todisteet, joiden perusteella miesparka tuomittiin. Spence on tosi pulassa. Ei tietoakaan mukavista eläkepäivistä, jos juttu jää kummittelemaan aivojen pohjalle loppuiäksi. Kuka sitten kolkkasi viattoman siivoojamummon ja ryösti rahat lattian alta? –Eh bien, kas siinäpä haaste harmaille aivosoluille, tuumii Hercule Poirot valmiina vaihtamaan ylellisen asuntonsa ja Lontoon gastronomiset ilot suttuiseen matkustajakotiin ja sen emännän kuvaamattoman surkeaan keittotaitoon. Säädyllisestä englantilaisesta maalaiskylästä löytyy kuin löytyykin oikea murhaaja.”
Tyypillinen Poirot-tarina. Mukana sivuosassa on myös kirjailija rouva Oliver naisen vaistoineen ja omenineen. Kirjassa kuvataan hienosti erilaisia ihmisluonteita. Agatha Christie ei ole turhaan maailman tunnetuimpia kirjailijoita.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 5/1973: "Maaseutukylässä asuva vaatimaton siivoojarouva on surmattu vähäisen rahasumman vuoksi, ja eittämättömäksi syylliseksi on osoitettu rouvan omituinen vanhapoikavuokralainen. Juttu on miltei päätetty, kun Hercule Poirot saadaan innostumaan omiin tutkimuksiin murhan suhteen. Lukijaa saatellaan verkkaisin keinoin kylän seurapiirien tuttavuuteen Poirot'n myötä, jolloin käy selväksi, että surmattu rouva on tiennyt liikaa jonkun kylän asukkaan menneisyydestä, ja siinä siis tosiasialliset murhan motiivit. Kirja on tosin Christien voimavuosien satoa, mutta hitaan käynnistyksensä vuoksi tuskin sen parhaimmistoa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti