Ovikello soi
WSOY 1967 – Sapo 80
The Doorbell Rang 1965
"Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886-1975) myöhäisemmän tuotannon parhaimpiin kuuluva rikosromaani alkaa, kun rouva Bruner, upporikas miljonäärin leski saapuu läntisen 35. kadun vanhaan hiekkakivitaloon, astuu Nero Wolfen upeaan toimistoon, istahtaa punaiseen nahkatuoliin ja pyytää apua. Hänen asiansa on niin arkaluontoinen, ja tehtävä niin vaikea, että jopa Wolfekin aluksi kieltäytyy. Mutta - kuten kaikki tiedämme - tämä raskaan sarjan oikkupussi on myös hyvin tietoinen omasta nerokkuudestaan. Hän ottaa haasteen vastaan - ja kohtaa uransa vastenmielisimmän, periaatteettomimman - ja kenties vaarallisimman vastustajan."
"Tarina alkaa, kuten tavallisesti, Nero Wolfen upeassa toimistossa New Yorkin Läntisellä 35. kadulla. Punaisessa nahkatuolissa istuva rouva Bruner pyytää apua arkaluontoisessa asiassa. Hetki on huonosti valittu: kuuluisa yksityisetsivä murjottaa ja oikuttelee. Tehtävä on hänen mielestään mahdoton."
"Kysymyksessä on vastenmielisin ja periaatteettomin kaikista Wolfen vastustajista, sanoo Stout. Ja lukija puolestaan vetää helpotuksen henkäyksen tietäessään, ettei FBI missään tapauksessa pääse käsiksi 80-vuotiaaseen kirjailijaan."
FBI:n kaikkialle ulottuvat lonkerot ja lain yläpuolelle asettuminen ovat tarinassa esillä. Wolfe yrittää saada FBI:n luopumaan eräästä jutusta. Poliisitarkastaja Cramer antaa kerrankin tietoja Wolfelle ja Wolfe maksaa kiitollisuuden velkansa takaisin paljastamalla Cramerille erään murhaajan. Ei hassumpi kirja. ...mutta hyss! - huonettasi voidaan salakuunnella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti