Teetä kolmelle
WSOY 1974 - Sapo 164
Sad Sypress 1940
"Mary Gerrard oli villiruusumainen vaaleaverikkö, josta kartanon rouva Laura Wellman oli kouluttanut hienon naisen. Vaikea oli kuvitella häntä vastenmielisen ja äreän portinvartijan tyttäreksi, vielä vaikeampi uskoa jonkun tuputtavan tyttöparalle kuolettavan annoksen morfiinia. Maryn murha kutsuu paikalle Hercule Poirotin, joka huomaa joutuneensa selvittämään tavallista visaisempaa juttua."
Mainioksi TV-elokuvaksikin tehty kirja alkaa Elinor Carlislen istuessa oikeudessa murhasta syytettynä. Sitten palataan nimettömään kirjeeseen, josta tarina sai alkunsa. Agathalle tyypilliseen tapaan kaikki ei ole aivan siltä kuin miltä ensin näyttää. Asetelmaan kuuluu kuolemaisillaan oleva vanha ja rikas Laura Wellman, tämän veljentytär kihlattuineen sekä portinvartijan tytär, jolle Laura osoittaa ylenpalttista ystävällisyyttä. Säntilliset sairaanhoitajattaret ja kylän lääkäri hoitavat vanhusta. Kaksi kuolemaa tuo kuvioihin Hercule Poirotin joka kaivaa pinnan alta aivan uuden kuvan. Tärkeä havainto on toisen hoitajan kädessä oleva pistosjälki, jonka tämä väittää saaneensa ruusupensaasta. Syytön nainen pelastuu hirsipuulta, mutta oikea murhaaja livahtaa karkuun.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 4/1974: "Christien (1891-) varhaisempaan tuotantoon kuuluva klassisrakenteinen rikosromaani kehyksenään oikeudenkäynti, josta takautumin johdetaan asioitten kulku hamaan tapahtumasarjan ratkaisuun saakka. Siellä täällä kirjailija hellittää hieman juonen ohjia ja antaa jonkun selkeän vinkinkin: lukija tuntee miellyttävästi olevansa hetken tapahtumien tasalla. Tekijänsä tuotannon läpileikkaustasoa, tuskin mitään uutta Christien kirjailijakuvaan, mutta taattua ja luotettavaa lukemista perinteisen dekkarin ystäville."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti